Tanaan on sateen jalkeinen pilvinen, mutta kostean kuuma laiskottelupaiva ja paatimme etta on hyva paiva kirjoitella ja avata tunnelmia reissun paalta. On siis pakko lahtea hieman hehkuttamaan matkamme alkua. varoituksen sana niille, jotka aikovat viela jatkaa lukemista. Seuraavat kappaleet saattavat herattaa kateutta harmalaisen sielunmaisemassa. Kavi nimittain niin, etta bongattiin melko taydellisen aloituspaikan haamatkallemme. Tama paikka on nimeltaan Mangengue ja se sijaitsee kartalla kiinanmeressa Coron saaresta muutama tunti Bangka veneella itaan. Kokemustamme unelmien paratiisi saarella on vaikea pukea sanoiksi, mutta yrittakaamme.
Melkein myohastyttyamme heratyskellosahlayksen takia Manilasta Coronin saarelle lentavasta koneesta saavuimme atollien ymparoimalle lentokentalle. Kun ensimmaisen kerran sina paivana istuimme alas meren aarelle rauhassa ja tunnustelimme tropiikin (eika Manilan pakokaasuista) kostean lamminta merituulta iholla ja ihastelimme saaristoa, tuntui kuin sydamistamme olisi avautunut liian kauan suljettuna ollut sopukka. Odottelimme venetta Coronin satamassa, joka veisi meidat Mangenguen saarelle. Matka saarelle oli pitka ja maisemat vetivat vertoja Vietnamin Halong Bay:lle, jota kuvataan maailman yhdeksi suurimmista ihmeista pystysuorina meresta nousevine saarten seinamineen. Tunnelmaa ei haitannut meressa syoksyilevat delfiinit. Rantauduimme kolmen tunnin venematkan jalkeen saarelle, jota ymparoi havyttoman turkoosi vesi. Astuimme alas valkohiekkaiselle rannalle, jossa bungalovimme siinsikin jo hiekkarannan laidalla. Kun astuimme bambu bungalowin sisalle, tajusimme kuinka suurta nautintoa estetiikka voi tarjota. Kaikki oli mietitty pienia yksityiskohtia myoten sielua hivelevaksi, vaikka perustuikin yksinkertaiseen villissa luonnossa asustamiseen. Aamulla heratessa maailman mukavimmasta sangysta, pehmeista satiinilakanoista, silmien eteen tarjoutui maalauksellinen nakyma autiosta rannasta ja auringossa kimaltelevasta meresta. Mahtoiko olla sattumaa, etta nakyma rakentui kahden palmupuun valiin. Samalla ne muodostavat kehykset trooppiselle alttarille (= ulkoveranta), jossa tyynyjen paalla on melko mukava lekotella maailmaa kummastellen ja aaltojen kohinaa kuunnellen.
Ruokailu jarjestettiin tarkkaan maariteltyina ajankohtina rannalle viimeisen paalle natiksi katettuihin pitsipoytiin. Avokeittiota johti pedantti espanjalainen huippukokitar, jonka valvovan silman alla valmistettiin muun muassa elamamme paras Bouillabaisse. Tama haastava ruokalaji oli valmistettu meille ja neljalle saaren muulle vieraalle rantavesista kalastetuista merenherkuista. Hienostunut ja niin taivaallinen makuelamys saattoi johtua vaivalla keitetysta liemesta, johon maut olivat uskomattomasti kondensoituneet ja tuoreista simpukoista joiden jokaisen sisalle, yksityiskohdista puheen ollen, oli aseteltu siivu valkosipulia ja jattimaisesta tiikeriravusta, jota oli sopivasti grillattu ennen liemeen laittamista. Ruoka oli niin taivaallista, etta siita nautinnosta oli valmis maksamaan rapujen aiheuttaman allergisen reaktion. Erilaisista gourme-tason makuelamyksista saimme nauttia kolme kertaa paivassa ja niita hetkia odotimme aina innolla.
Eraana paivana kavelimme rantaan ja painoimme paamme veteen maskit silmilla. Naky oli odottamaton, jossa kymmenet ja kymmenet kalalajit puhumattakaan terveina hehkuvista koralleista haikaisivat lasnaolollaan. Sateenkaaren vareilla leveilevat Parrot fishit leikkivat leikkejaan vaatimattomasta nimestaan tunnettujen Enkelikalojen kanssa korallien lomassa ja barracuda perheet uiskentelivat pinnan tuntumassa. Ajoittain tunnistamattomat kalalajit kavivat puhdistamassa meidankin kainaloita. Eika viela oltu edes keritty laittaa rapyloita jalkaan! Voitte arvata mita ruokailujen valissa touhuttiin.
Illan tullen sai rauhassa pelata biljardia cocktaileja siemaillen, kun kahdeksan palvelijaa liinat kasivarsissa riippuen teki kaikkensa meidan ja kahden muun vieraan viihtyvyyden eteen. Onkohan tama sita ylellista elamaa? Ylellisinta meidan mielesta kuitenkin oli se, etta paikan omistaja-pariskunnan arvomaailmassa luonnon sailyttaminen oli korkeimmalla sijalla.
Pieni sopeutumisen paikka oli palata luonnon rauhasta Coronin kalyiseen kylaan ja syoda paikallisia mauttomia keitoksia seka yopya ikkunattomassa homeelta tuoksahtavassa luukussa. Nyt olemme siis laskeutuneet tanne rahvaan pariin hikoilemaan mangolassien aareen ;) Taalla El Nidossa meilla kuitenkin on nakoala merelle vuoristosaaristoon, kylpyhuone ja liiskatun skorpionin jaannokset lattialla. Emmeka voisi olla onnellisempia!
K&S
Melkein myohastyttyamme heratyskellosahlayksen takia Manilasta Coronin saarelle lentavasta koneesta saavuimme atollien ymparoimalle lentokentalle. Kun ensimmaisen kerran sina paivana istuimme alas meren aarelle rauhassa ja tunnustelimme tropiikin (eika Manilan pakokaasuista) kostean lamminta merituulta iholla ja ihastelimme saaristoa, tuntui kuin sydamistamme olisi avautunut liian kauan suljettuna ollut sopukka. Odottelimme venetta Coronin satamassa, joka veisi meidat Mangenguen saarelle. Matka saarelle oli pitka ja maisemat vetivat vertoja Vietnamin Halong Bay:lle, jota kuvataan maailman yhdeksi suurimmista ihmeista pystysuorina meresta nousevine saarten seinamineen. Tunnelmaa ei haitannut meressa syoksyilevat delfiinit. Rantauduimme kolmen tunnin venematkan jalkeen saarelle, jota ymparoi havyttoman turkoosi vesi. Astuimme alas valkohiekkaiselle rannalle, jossa bungalovimme siinsikin jo hiekkarannan laidalla. Kun astuimme bambu bungalowin sisalle, tajusimme kuinka suurta nautintoa estetiikka voi tarjota. Kaikki oli mietitty pienia yksityiskohtia myoten sielua hivelevaksi, vaikka perustuikin yksinkertaiseen villissa luonnossa asustamiseen. Aamulla heratessa maailman mukavimmasta sangysta, pehmeista satiinilakanoista, silmien eteen tarjoutui maalauksellinen nakyma autiosta rannasta ja auringossa kimaltelevasta meresta. Mahtoiko olla sattumaa, etta nakyma rakentui kahden palmupuun valiin. Samalla ne muodostavat kehykset trooppiselle alttarille (= ulkoveranta), jossa tyynyjen paalla on melko mukava lekotella maailmaa kummastellen ja aaltojen kohinaa kuunnellen.
Ruokailu jarjestettiin tarkkaan maariteltyina ajankohtina rannalle viimeisen paalle natiksi katettuihin pitsipoytiin. Avokeittiota johti pedantti espanjalainen huippukokitar, jonka valvovan silman alla valmistettiin muun muassa elamamme paras Bouillabaisse. Tama haastava ruokalaji oli valmistettu meille ja neljalle saaren muulle vieraalle rantavesista kalastetuista merenherkuista. Hienostunut ja niin taivaallinen makuelamys saattoi johtua vaivalla keitetysta liemesta, johon maut olivat uskomattomasti kondensoituneet ja tuoreista simpukoista joiden jokaisen sisalle, yksityiskohdista puheen ollen, oli aseteltu siivu valkosipulia ja jattimaisesta tiikeriravusta, jota oli sopivasti grillattu ennen liemeen laittamista. Ruoka oli niin taivaallista, etta siita nautinnosta oli valmis maksamaan rapujen aiheuttaman allergisen reaktion. Erilaisista gourme-tason makuelamyksista saimme nauttia kolme kertaa paivassa ja niita hetkia odotimme aina innolla.
Eraana paivana kavelimme rantaan ja painoimme paamme veteen maskit silmilla. Naky oli odottamaton, jossa kymmenet ja kymmenet kalalajit puhumattakaan terveina hehkuvista koralleista haikaisivat lasnaolollaan. Sateenkaaren vareilla leveilevat Parrot fishit leikkivat leikkejaan vaatimattomasta nimestaan tunnettujen Enkelikalojen kanssa korallien lomassa ja barracuda perheet uiskentelivat pinnan tuntumassa. Ajoittain tunnistamattomat kalalajit kavivat puhdistamassa meidankin kainaloita. Eika viela oltu edes keritty laittaa rapyloita jalkaan! Voitte arvata mita ruokailujen valissa touhuttiin.
Illan tullen sai rauhassa pelata biljardia cocktaileja siemaillen, kun kahdeksan palvelijaa liinat kasivarsissa riippuen teki kaikkensa meidan ja kahden muun vieraan viihtyvyyden eteen. Onkohan tama sita ylellista elamaa? Ylellisinta meidan mielesta kuitenkin oli se, etta paikan omistaja-pariskunnan arvomaailmassa luonnon sailyttaminen oli korkeimmalla sijalla.
Pieni sopeutumisen paikka oli palata luonnon rauhasta Coronin kalyiseen kylaan ja syoda paikallisia mauttomia keitoksia seka yopya ikkunattomassa homeelta tuoksahtavassa luukussa. Nyt olemme siis laskeutuneet tanne rahvaan pariin hikoilemaan mangolassien aareen ;) Taalla El Nidossa meilla kuitenkin on nakoala merelle vuoristosaaristoon, kylpyhuone ja liiskatun skorpionin jaannokset lattialla. Emmeka voisi olla onnellisempia!
K&S
Ah, nää tekstit melkein tuo aurinkoa, turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa jopa tänne olkkariin Tapulikaupungissa. Jatkakaa elämistä suloisissa hetkissänne siellä! Skorpionit ja muut öttiäiset voisi kyllä pysyä poissa, hyi että, ootte te kyllä urheita!
VastaaPoistaEmmi