Viikko Uutta-Seelantia takana ja olemme siirtyneet
etelaiselle saarelle. Taalla elellaan 12 tuntia teista eutajassa, joka tarkoittaa
sita, etta nyt sunnuntaina klo 23:00 ollemme valmistautumassa nukkumaan menoon
ja te siella nautitte mahdollisista aamuauringon sateista lumista hankea
vasten. Uusi -Seelanti on toden totta maineensa veroinen kauneudessaan ja myos
kummallisuudessaan. Pari paivaa sitten olimme rannalla, jossa pystyi kaivamaan
lapiolla montun hiekkaan, joka tayttyi kuumasta vedesta. Veden lammitti 2 kilometria
maan alla oleva kuuma kivi, joka on syntynyt 5-9 miljoonaa vuotta sitten
tulivuoren purkauksessa. Kun itse kaivetussa kuumassa lahteessa alkoi tulla
hiki saattoi kavella n 19 asteiseen mereen viilentymaan ja sukeltelemaan
kristallinkirkkaaseen veteen.
Tuliperainen maa
aiheuttaa muitakin kummallisuuksia. Ajoittain, kun riisuu sandaalit jalasta voi
tuntea, viilean maaperan sijaan lampiman tantereen jalkapohjaansa vasten.
Taalla onkin paikkoja joissa lintujen ei tarvitse hautoa vaan sen kuin vahtii
pesaa silla lammin maa tekee tyon heidan puolestaan. Olimmme toissapaivana
Rotoruan tuliperaisilla alueilla, joissa pitaa kavella tarkasti merkityilla
poluilla silla maapera on niin ohutta, etta se saattaa murtua kulkijan alta
kuin marraskuinen merenjaa. Sen sijaan, etta tipahtaisi jaatavaan kylmyyteen
vajoaa tulikuumaan kiehuvaan vesimutavelliin ja katoaa kirjaimellisesti maan
nielaisemana. Ruumiita ei koskaan loydeta.
Nisakkaita maassa on sen sijainnin vuoksi vahan, mutta
kaloja ja lintuja paljon. Kylmissa kirkasvetisissa joissa pystyy kalastelemaan
mm. taimenia ja maasta loytyy paikkoja joissa kalan saatua voi kaantya ympari
ja keittaa taimenen viereisessa kuumassa lahteessa. Maassa virtaa myos lukuisia
kuumia jokia. Aikaisemmin nama olivat lahinna paikallisten visusti salassa
pitamia paikkoja, mutta internetin
maagisella aikakaudella niista on tietysti tehty tarkat kartat ajo-ohjeineen.
On melko kummallinen tunne kayda mukavan lampimassa joessa lepuuttelemassa
ajomatkan valilla ja ottaa pieni niskahieronta kuuman vesiputouksen paineessa.
Talvisin voit olla paivan lumilautailemassa ja menna illansuussa kuumaan jokeen
rentoutumaan. Vulkaaninen vesi sisaltaa paljon erilaisia maaperasta irtoavia
mineraaleja ja niista tai lammosta johtuen puolen tunnin makoilun jalkeen olo
on rentoutunut ja erityisesti pitkista
paivaretkista vasyneet jalat tuntuvat spagetilta. Ilalla ei unen tuloa tarvitse
paljon odotella.
Ollaan suhailtu nyt viikko pohjoissaarta ristiin rastiin ja
kertokoon kuvat maisemista enemman koska
sanoin niita on vaikea tavoittaa. Aina kun luulee, etta tuskin tama nyt voi
enaa paljon hienommaksi menna seuraavan mutkan takaa paljastuu joku odottamaton
naky, joka pakottaa pysayttamaan auton ja tarkistamaan toiselta nahdaanko nyt
varmasti sama maisema. Tiet ovat loistavassa kunnossa ja ihmisia on harvassa.
Paaosin saa ajella rauhassa ja tiellakulkijat tuntuvat jakautuvan kahteen
kastiin. Niihin, jotka ovat menossa jonnekin ja niihin jotka ovat koko ajan
perilla. Jalkimmaiset tekevat tilaa ensimmaisille ja on taysin tyypillinen naky
etta hitaammat ajavat tien sivuun ja paastavat kiireiset ohitse. Tieinfarstuktuuri
on oikeastaan suunniteltu tahan silla jatkuvasti teille on rakennettu ‘slow
vehicle bayta’ eli ‘hitaampien kulkuvalineiden lahtia’, joissa on helppo
paastaa nopeimmat ohi.
Avioliitto on pysynyt hyvin kasassa taalla luonnon
ihmemaassa. Ei olla kuin pari kertaa harkittu omien autojen vuokraamista ja
selvittiin jopa kahden hengen kajakkilla retkeilysta siten, etta harkitaan nyt
pidempaa vaellusta taalla Uudessa-Seelannissa. Turistibrosyyrit on pullollaan
kuvia jossa delfiinit hyppivat kajakin vieressa ja uteliaat hylkeet tulevat
ajoittan jopa kajakin paalle lekottelemaan auringossa ja pummimaan pikku kyytia
seuraaville kala-apajille. Taalla me siis tallustellaan paa alaspain teista
katsottuna. Ajoittain alkaa tulemaan jo hieman ikava! Usein sita kylla
paaasiassa miettii tata omaa onnekkuuttaan etta saa viettaa nain ihmeellista
elamaa.
Tulipahan tekstia!
Tsemppia sinne Sohjolaan perheille, tyopaikalle, kavereille ja fc
Deathspeedille. Olisi aika noloa, jos johdan maalitilastoa viela kun tuun takaisin.
Milloin se olikaan? Ai niin, kahden kuukauden kuluttua!
S
"Ai niin, kahden kuukauden kuluttua"... Mistä jäätte paitsi: pimeydestä, lumesta, liukkaudesta, pakkasesta, flunssaisista kanssamatkustajista jne. Aivan ihania kuvia ja hyviä kuvauksia, kiva lukea niitä! Nauttikaahan rauhassa, kyllä täällä ehtii taas painaa arkea.
VastaaPoista