sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tervehdys tuliperaisesta tulevaisuudesta



Viikko Uutta-Seelantia takana ja olemme siirtyneet etelaiselle saarelle. Taalla elellaan 12 tuntia teista eutajassa, joka tarkoittaa sita, etta nyt sunnuntaina klo 23:00 ollemme valmistautumassa nukkumaan menoon ja te siella nautitte mahdollisista aamuauringon sateista lumista hankea vasten. Uusi -Seelanti on toden totta maineensa veroinen kauneudessaan ja myos kummallisuudessaan. Pari paivaa sitten olimme rannalla, jossa pystyi kaivamaan lapiolla montun hiekkaan, joka tayttyi kuumasta vedesta. Veden lammitti 2 kilometria maan alla oleva kuuma kivi, joka on syntynyt 5-9 miljoonaa vuotta sitten tulivuoren purkauksessa. Kun itse kaivetussa kuumassa lahteessa alkoi tulla hiki saattoi kavella n 19 asteiseen mereen viilentymaan ja sukeltelemaan kristallinkirkkaaseen veteen. 

Tuliperainen  maa aiheuttaa muitakin kummallisuuksia. Ajoittain, kun riisuu sandaalit jalasta voi tuntea, viilean maaperan sijaan lampiman tantereen jalkapohjaansa vasten. Taalla onkin paikkoja joissa lintujen ei tarvitse hautoa vaan sen kuin vahtii pesaa silla lammin maa tekee tyon heidan puolestaan. Olimmme toissapaivana Rotoruan tuliperaisilla alueilla, joissa pitaa kavella tarkasti merkityilla poluilla silla maapera on niin ohutta, etta se saattaa murtua kulkijan alta kuin marraskuinen merenjaa. Sen sijaan, etta tipahtaisi jaatavaan kylmyyteen vajoaa tulikuumaan kiehuvaan vesimutavelliin ja katoaa kirjaimellisesti maan nielaisemana. Ruumiita ei koskaan loydeta. 

Nisakkaita maassa on sen sijainnin vuoksi vahan, mutta kaloja ja lintuja paljon. Kylmissa kirkasvetisissa joissa pystyy kalastelemaan mm. taimenia ja maasta loytyy paikkoja joissa kalan saatua voi kaantya ympari ja keittaa taimenen viereisessa kuumassa lahteessa. Maassa virtaa myos lukuisia kuumia jokia. Aikaisemmin nama olivat lahinna paikallisten visusti salassa pitamia paikkoja, mutta  internetin maagisella aikakaudella niista on tietysti tehty tarkat kartat ajo-ohjeineen. On melko kummallinen tunne kayda mukavan lampimassa joessa lepuuttelemassa ajomatkan valilla ja ottaa pieni niskahieronta kuuman vesiputouksen paineessa. Talvisin voit olla paivan lumilautailemassa ja menna illansuussa kuumaan jokeen rentoutumaan. Vulkaaninen vesi sisaltaa paljon erilaisia maaperasta irtoavia mineraaleja ja niista tai lammosta johtuen puolen tunnin makoilun jalkeen olo on rentoutunut  ja erityisesti pitkista paivaretkista vasyneet jalat tuntuvat spagetilta. Ilalla ei unen tuloa tarvitse paljon odotella.

Ollaan suhailtu nyt viikko pohjoissaarta ristiin rastiin ja kertokoon kuvat maisemista  enemman koska sanoin niita on vaikea tavoittaa. Aina kun luulee, etta tuskin tama nyt voi enaa paljon hienommaksi menna seuraavan mutkan takaa paljastuu joku odottamaton naky, joka pakottaa pysayttamaan auton ja tarkistamaan toiselta nahdaanko nyt varmasti sama maisema. Tiet ovat loistavassa kunnossa ja ihmisia on harvassa. Paaosin saa ajella rauhassa ja tiellakulkijat tuntuvat jakautuvan kahteen kastiin. Niihin, jotka ovat menossa jonnekin ja niihin jotka ovat koko ajan perilla. Jalkimmaiset tekevat tilaa ensimmaisille ja on taysin tyypillinen naky etta hitaammat ajavat tien sivuun ja paastavat kiireiset ohitse. Tieinfarstuktuuri on oikeastaan suunniteltu tahan silla jatkuvasti teille on rakennettu ‘slow vehicle bayta’ eli ‘hitaampien kulkuvalineiden lahtia’, joissa on helppo paastaa nopeimmat ohi.

Avioliitto on pysynyt hyvin kasassa taalla luonnon ihmemaassa. Ei olla kuin pari kertaa harkittu omien autojen vuokraamista ja selvittiin jopa kahden hengen kajakkilla retkeilysta siten, etta harkitaan nyt pidempaa vaellusta taalla Uudessa-Seelannissa. Turistibrosyyrit on pullollaan kuvia jossa delfiinit hyppivat kajakin vieressa ja uteliaat hylkeet tulevat ajoittan jopa kajakin paalle lekottelemaan auringossa ja pummimaan pikku kyytia seuraaville kala-apajille. Taalla me siis tallustellaan paa alaspain teista katsottuna. Ajoittain alkaa tulemaan jo hieman ikava! Usein sita kylla paaasiassa miettii tata omaa onnekkuuttaan etta saa viettaa nain ihmeellista elamaa. 

Tulipahan tekstia!  Tsemppia sinne Sohjolaan perheille, tyopaikalle, kavereille ja fc Deathspeedille. Olisi aika noloa, jos johdan maalitilastoa viela kun tuun takaisin. Milloin se olikaan? Ai niin, kahden kuukauden kuluttua!

S  

1 kommentti:

  1. "Ai niin, kahden kuukauden kuluttua"... Mistä jäätte paitsi: pimeydestä, lumesta, liukkaudesta, pakkasesta, flunssaisista kanssamatkustajista jne. Aivan ihania kuvia ja hyviä kuvauksia, kiva lukea niitä! Nauttikaahan rauhassa, kyllä täällä ehtii taas painaa arkea.

    VastaaPoista