16.2.2013 Hola!

16.2.2013 Hola!

Ollaan paasty Etela-Amerikkaan Chileen! Oli aikamoista elaa sama paiva kahteen kertaan. Lahettiin iltapaivalla Aucklandista Uudesta-Seelannista ja saavuttiin Chilen Santiagoon 12 tuntia myohemmin aamulla samana paivana. Nyt tiedetaan milta tuntuu olla samaan aikaan eri paikassa! Harmi vaan, etta lennon eli neljan ja puolen elokuvan ja pienten tirsojen jalkeen oltiin niin vasyneita, ettei jaksettu tehda mitaan ennatyksia joita olisi ollut mahdollista toteutta

Kun paastiin Santiagoon loysimme lopulta  tiemme pienen etsiskelyn jalkeen kotoisaan hostelliin ja nukuimme kuin lapset. Tuntuu mahtavalta olla ensimmaista kertaa Etela-Amerikassa, mutta samaan aikaan huomaa kuinka espanjan kielen taito olisi hyva olla hieman paremmin hallussa kuin mita se on. Ensiksi huomasimme sen taxi-kuskimme kanssa kun etsimme pienta majapaikkaamme Santiagossa, seuraavaksi yritimme sonkottaa majapaikkamme isannalle ettei meilla ollut varausta, etta tulimme vain kokeilemaan onnea josko heilla olisi huone meille vapaana. Voitte uskoa ettei asioiden hoitaminen tuntunut menevan espanjaksi yhtaan sujuvammin, kun meilla tuli ongelmia seuraavan majapaikkamme jo vahvistetun varauksen kanssa. Puhelinnumerot eivat toimineet, ja saimme mailin, etta luksus majapaikkamme Maipon viinitiloilla on ylibuukattu ja meille on varattu majoitus toisesta paikasta, jota emme loytaneet netista emmeka tienneet miten sinne paasisi ilmanosoitetta. Sen hetkisen majapaikkamme omistaja sai vihdoin ihmeen kaupalla jonkun ihmisen kiinni, joka kertoi, etta meidat haetaan Concha y Toron viinitilan porteilta majapaikkaamme. Lahdimme suunnistamaan metrolla ja bussilla kohti viinitilojen laaksoa. Loysimme tiemme maaranpaahan niinkuin melkein aina. Meilla ei ollut hajuakaan mika tai minkalainen olisi se hotelli mista meidat tultaisiin hakemaan, kun odotimme rinkkoinemme viinitilan portilla hakijaamme. 

Leveasti hymyileva nainen hyppasi autosta ulos ja tuli luoksemme suukottelemaan tuttavallisesti poskiamme. Han puhui yhta hyvin englantia kuin me espanjaa. Mutta ei se haitannut hyvantuulista vastaanottoa! Hyppasimme autoon ja oman aikansa hiekkateilla suhailtuamme paadyimme, mihinkas muualle, kuin ilmeisesti taman naisen perheen kotiin. Siina sita sitten oltiin olohuoneessa tervehtimassa perheen kolmea lasta ja muutamaa koiraa. Onneksi perheen nuorin kaytti sujuvasti google translatoria ja isantavaki kantoi sen verran melkosen herkullista viinia poytaan, etta alkoi kieli jos toinenkin sujua melko mallikkaasti. Nyt istutaan taalla perheen takapihalla sijaitsevassa viehkeassa vierastalossa(?) pikkupaissamme ja pohditaan mita tehtaisiin seuraavaksi, ja etenkin miten sen kerromme majoittajillemme. Voi myos olla etta olemme lahdossa offroad ajelulle 8 pyoraisella ihmevekottimella, koska se saattaa olla isannan harrastus. Kukaan ei ole puhunut sanallaakaan tasta sekaannuksesta tai majapaikkamme vaihdoksesta. Onneksi parhaat asiat tapahtuvat joskus kun asiat menevat pieleen. Ja onneksi iltapaivan aurinko paistelee perheen uima-altaalle sen verran mukavan nakoisesti, etta taidamme siirtya nauttimaan seuraavan viinilasillisen altaan reunalle. 

K