Vauhtia ja vaarattomia tilanteita Filippiineilla

Reilu viikko reissua takana ja ollaan jo ehditty melkein myohastya lennoilta, loydetty paatahuimaavaa merenalaista elamaa ja kayty tohtorilla vilauttamassa skorpionin pistoa. Jalkimmainen tapahtui juuri pari tuntia sitten. Olimme asentamassa riippukeinua kuistille (kiitos riippukeinusta Minna). Olin ottamassa laukustani puukkoa katkaistakseni riippukeinun narut oikean pituiseksi ja tyontaessani kateni laukkuun, tunsin vinhan piston sormessani. Ajattelin, etta jokin neulanen on jaanyt laukun pohjalle, mutta katsoessani sormeani siita ei tullutkaan verta, kuten kivun puolesta olisi voinut olettaa. Saikahdin ja huusin Karolle, etta joku taisi pistaa minua. Voivottelin ja kiroilin sormeni kanssa, kun urhea Karo tutki laukkua ja yritti ravistella sita pihdilla kiinni pitaen tyhjaksi. Kaikennakoista tavaraa sielta valui betonilattialle, vaan ei mitaan mika selittaisi kivuliaan pistoksen. Otin taskulampun kateen nahdakseni kunnolla tumman laukun uumeniin ja siellahan se kiukustunut skorpioni tuijotteli takaisin eraan taskun pohjalla. Syoksyin ulos huoneesta kertomaan majatalon isannalle tilanteesta. Odotin naureskelevaa reaktiota ja huoletonta asennetta, mutta sen sijaan isanta reagoi voimakkaasti hataantyen ja ilmoitti ensimmaisessa lauseessa, etta "nyt lahdetaan sairaalaan". En saanut edes kenkia jalkaani kun olin jo moottoripyoran kyydissa kiitamassa kohti paikallista klinikkaa. Tassa vaiheessa oma syke rupesi tosissaan nousemaan vaikka majatalon isanta kehottikin rauhoittumaan ettei myrkyn leviaminen kehoon nopeutuisi. Samalla han lohdutti sanomalla, ettei Filippiineilla ole hengenvaarallisia skorpioneja vaikka myrkyllisia ovatkin. Sairaala tai oikeastaan pieni klinikka on tassa aivan vieressa, mutta pihaan kurvatessamme ovet olivat kiinni ja klinikka suljettu. Isanta hakkasi oveen vailla vastausta. Eras pihalla maleksivista nuorukaisista kehotti ilmeisesti kokeilemaan takaovea ja taalta paasimmekin sisaan. Hoitajat ottivat minut heti vastaan isantamme papattaessa tilannetta vierellani. Lempilauseeni oli "I will eat that bastard!" Minua hieman pyorytti, mutta epailin, etta se johtuu enemman saikahdyksesta kuin mistaan myrkysta, silla pistokohta oli jo mennyt hieman tunnottomaksi, eika minulla nain ollen ollut kipuja. Hoitajat lahettivat laakarille, joka maarasi antihistamiineja. Tilanne klinikalla rauhoittui ja paljastui, ettei kenellakaan ole mitaan hataa. Karoliina sen sijaan jai majataloon ja ties mita liikkui hanen mielessaan, mutta tuskin mitaan erityisen rauhoittavaa. Jatin tabletit hakematta ja palasimme majataloon.Silla aikaa Karo ja urhea siivoojanainen olivat tehneet selvaa skorpionista ja minulle jai kateen pelkka saikahtynyt muisto ja pari valokuvaa.

Matka etenee loistavasti ja mahtavaa on ollut! Luonto on trooppisen upeaa ja tarjonnut meille hienoja snorklaushetkia koralliriutoilla. Taalla El Nidossa on pieni taifuunin uhka paalla ja viime yona katselimme kaunista myrskya merella. Nain ensimmaista kertaa kun salamat lyovat mereen. Myrakka meni ohi ja turisti sai juoda kaljansa pienessa tihkusateessa. Karo kavi selvittelemassa sukellusmahdollisuuksia ja sukeltaja totesi ilmasta, etta "paikalliset puhuvat kaikista perusmyrkyista taifuunina", joten tama niin sanottu taifuuni ei erityisesti huoleta.

Pitakaa lumilapiot tikissa!
S*