Häämatka maailman ympäri : Kuvia ja fiiliksia Filppareilta

Uusi vuosi alkoi melko makoisasti Filippiineilla El Nidon rannalla aaltojen haudatessa jalkoja syvemmalle pehmoiseen hiekkaan rakettien paukkuessa ymparilla. Vuoden vaihtuessa ei tarvinnut etsia kiitollisuuden aiheita viime vuodesta. Tai itseasiassa koko eletysta elamasta.

El Nidossa oltiin kaiken kaikkiaan reilu viikko joulupyhien aikaan. Kaytiin hyppelemassa saarilla ja ihmettelemassa luonnon kauniiksi muotoilemia laguuneja. Melottiin upeille rannoille ja testattiin siina samalla taas parisuhdettamme. Kuitenkin vahemman tiuskimista kuin Saimaalla verkkojen nostossa. Ajeltiin pienella pratkalla ja tutkittiin lahiseudut maisemia ihaillen. Mina kavin sukeltamassa pitkasta aikaa ja olin niin onnellinen, kun pystyin sukeltamaan ilman paineentasaus ongelmia. Nakyvyys tosin oli parhaimmillaan 10 metria siita 40 metrista mita siella usein on, joten sukellukset jaivat yhteen paivaan. Syotiin maailman makoisampia mangoja ja nautiskeltiin.

Tassa vihdoin hieman kuvia Filppareilta.

Matkalla Mangenguen saarelle

Coron saari. Merry Christmas!

Jouluaaton "risteily" El Nidoon MS Jessabellalla. Lahto viivastyi, koska rannikkovartioston kaverit kavivat varmistamassa, etta kaikille matkustajille on pelastusliivit ja ne ovat puettuina. Liivit sai riisua, kun paastiin kiikareiden nakokentan ulottumattomiin. Kuudennen matkatunnin kohdalla aallot kasvoivat mittoihin, joka sai vetamaan liivit takaisin paalle. Etenkin kun koysilla yhteen sidotut siivekkeet rupesivat rasahtelemaan siina maarin, etta miehistokin kiinnitti asiaan huomiota. Mielessa pyori Saken sanat 'Aina kun uutisissa mainitaan veneen uponneen, se on joko Indonesiassa tai Filippiineilla.'

Jouluaaton paivanokoset "kannella".

Onneksi ei oltu tuossa purkissa!

El Nido

Uteliaita lapsukaisia riitti joka nurkassa. Filippiinilaiset tuntuivat olevan kovin lapsia rakastava kansa. Hauskaa oli se, etta monet lapsetkin ymmarsivat jonkun verran englantia.

Polyista paivaretkeilya upeissa maisemissa kaksipyoraisella.

Juuri kun paastiin kauneimpien rantojen laheisyyteen lahestyva "taifuuni" lasketteli ensipisaroitaan. Sadetta tien reunalla bussipysakilla pidatellessa.

Se mita skorpionista jai jaljelle urheiden naisten kasittelyn jalkeen.

Koripallo on Filippiinien kansallisurheilu. Kaytiin jo Coronin kaupungissa katsomassa koristurnausta. Pelaajat olivat nopeita ja osasivat kaikki mahdolliset temput,mutta jostain syysta heittoprosentti oli sama kuin meidan jengilla ;) Tassa reilu one-to-one! Ja taisin havita...

Jos jotain oli vaikeaa loytaa niin paikallista hyvaa ruokaa.Tassa paikallinen herkuttelijan annos Halo Halo, joka nimensa mukaisesti sisalsi jaamurskaa,corn flakeseja, kookosmaitoa, eri varisia sokeripalleroita ja ehka marjoja seka mangon palasia. Hyvaa oli se, etta suusta meni tunto kahden minuutin jalkeen.

El Nidon high season parhaimmillaan. Suosituimpiin laguuneihin uimataidottomat turistit raahattiin pelastusliiveista hinaten lapi jo tuhoutuneiden koralliriuttojen. Se siita ekoturismista. Se oli ensimmainen ja viimeinen valmiiksi jarjestetty retki meidan osilta.

Maisemat ja luonto olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Jos ette usko, niin katsokaa Bourne Legacy elokuvan viimeinen kohtaus, joka on kuvattu tassa samassa salmessa.

Monitor lizard. Pituus noin 2 metria.

Asuttiin alakerrassa ja valilla nousuveden aikaan aallot melkein kurkkivat oven raosta.

Kajakilla onneksi paasimme hiljaisemmille rannoille. Veden lampotila +28C

Edellisesta sukelluksesta oli jo hurahtanut 4 vuotta! Oli jo aikakin paasta taas leikkimaan merenneitoa.

Nakyvyys oli poikkeuksellisen huono eli jopa alle 10 metria, kun parhaimmillaan se on sita 40 metrin luokkaa. Nahtavaa oli kylla vaikka kuinka ja monissa eri vareissa, mutta onnellisimmaksi minut ensi sukelluksen jalkeen teki se, etta korvien kanssa ei ollut mitaan ongelmia. Mahtava fiilis, kun sain korjaavan kokemuksen ja tiedan voivani jatkaa syvyyksiin sukeltamista!