Tonga Haapai

7.2..2013 Tonga, Haapai

Ote Samin matkapaivakirjasta:

Muutama paiva madellut eteenpain taalla verkkaisessa ilmapiirissa. Tullessa liftasimme kyydin kylaan ja poistuttaessa unohdin laukkuni passeineen ja lompakkoineen autoon. Ei muuta kuin peraan.  Juosten. Ja tasta huolimatta sain auton kiinni. Se kertonee paljon elaman tahdista taalla. Etenkin kun juoksin auton viereen ja kuski katsoi minua ihmeissaan: Did you run?!

Karo kavi toissapaivana sukeltamassa ja mina snorklailin. Oli melko kuumottavaa hypata veteen paikassa, joka oli kilometrien paassa lahimmmasta rannasta etenkin, kun matkalla riutalle naimme vajaa parimetrisen merikaarmeen. Edellisena iltana olimme lukeneet kirjaa haiden olemuksesta ja totesimme etta tyypillisimmat ja yleisimmat lajit taalla (grey reef shark, white- ja blacktip shark) ovat tunnettuja siita, etta ne ovat kiinnostuneita ihmisista ja voivat kayda hieman “tokkimassa” todetakseen ettei tavara ole syomakelpoista. Haiden erikoisuus tulee niiden tyylista osata “vaania” saalistaan eli lahestya tata nakokentan ulkopuolella. Kuten oppaamme irlantilainen meribiologi sanoi: “Kun naet hain olet luultavasti turvassa, koska ne eivat pida nahdyksi tulemisesta.”

 Kun hyppasin veteen unohdin kaiken taman ja ihastelin lukuisia koralleja paikassa joka on nimetty Atlantikseksi. Nakyvyys jotain 30 metria. Sama kuin makaisi stadikan tornin puolivalissa ja alapuolella avautuu nakyma kaikkine vareine ja muotoineen jota vain hyvin harva nahnyt. Oli kaloja, jotka pullistelivat, joilla oli isot huulet, jotka kulkivat rivissa kuin sotilaat, joiden nena muodosti ison torven. Oli kiemuraisia koralleja, joiden ymmparilla viiksekkaat kalat parveilivat parrakkaiden kalojen kanssa ja mina siina paalla ihmettelemassa, etta johan on. Kauempana sinisyydessa 10-15kg tonnikala ui rauhallisesti ohitseni. Pikkuhiljaa uskalsin paastaa veneen reunasta irti. Potkin itseni riutan reunalle ja tuntui kuin katselisi korkealta kaiteen yli. Hieman huimasi. Noin puoli tuntia kelluskeltuani olin taas riutan reunalla. Ensimmainen vilkaisu. Olikohan se? Toinen vilkaisu. On se! Hai ui riutan alta  ulos n. 15-20 metrin paassa minusta. Yritin uida takaperin ja pitaa katseeni haissa, jonka seurauksena snorkkelini paa upposi veden alle ja henkaisin siemauksen tyyntamerta sisaani. Kohin, yskin, rain ja potkin itseani takaisin veneen  suuntaan. Onneksi viimeinen silmays haihin naytti, etta se ui poispain minusta. Olin silti suhteellisen sukkelasti veneen kannella. Eikohan se riita talla kertaa. Hait eivat taalla tee mitaan, mutta kylla sellaisen kohtaaminen oli melkoinen kokemus.”