Tonga: leppuuttelun tyyssija

Lahdossa paasaarelta Tongatapusta kohti Ha'apain saaristoa. Melko kuumottavaa astella kohti konetta, jonka eturopellia kapteeni on koputellut, heilutellut ja hammastellyt yhdessa mekaanikoiden kanssa viimeiset puoli tuntia. Samia ainakin pelotti.

Haapain paasaareen Lifukan lentokentta.

Kevyesti toisella kadella ohjaillen kohti kenttaa.

Olimme ainoat asiakkaat majapaikassa ja kuulemma koko saarellakin. Muista matkailiijoista ei ollut siis seuraa, mutta onneksemme paikan omistajat olivat yhta lailla seuraa vailla :)

Tatahan tanne tultiin tekemaan.

Legendan mukaan kun Mickey -koira syntyi maailmaan, han tipahti kuono edella Uoleva saaren rantahiekkaan. Siita paivasta lahtien han on rakastanut hiekan haukkailua ilmasta. Tiettavasti pisin aika jonka majatalon vieras on jaksanut heitella hiekkaa koiralle on kolme tuntia, Mickeyn siita erityisesti vasymatta.

Kohti koskemattomia riuttoja ja vahan Mahimahin narraamista siina samalla.

Nimensa veroinen Atlantis riutta odottaa! Taisi olla paras sukellus tahan mennessa.

Fillarilla saarta tutkimassa. Hullu hiekkaan syova ystavamme lahti mukaan vastusteluistamme huolimatta. Loppujen loppuksi meidan piti soittaa majatalomme omistajille saaren toisesta paasta, etta tulevat hakemaan koiransa pois. Harvoin paasee todistamaan kun koiran voimat loppuvat. Hyytymiseen saattoi vaikuttaa Tongan +40 celsiusastetta. Ei ihme,etta Miceky tahtoi taittaa matkaa viilentavassa merivedessa.

Vaimo snorklailee. Oli aina vaivan takana saada hanet pois vedesta. Eika ihme..

Kaveri rantapusikossa. Kavereita oli myos kaikissa muissakin pusikoissa.

Tongalla on ihan mukavat kadut tallustella.

.

Tyypillinen naky. Autiota rantaa silmakantamattomiin..

Kotia kohti mukavan paivaratken jalkeen (koira sai autokyydin takaisin)

Ja sitten se auringonlaskun tuijottelu.

Veneella kohti Uolevan melkein asumatonta saarta. Ei tata merta voinut olla ihastelematta.

Sinne!

Ei se luksukselta nayta, mutta silta se tuntuu. Ei sahkoa eika juoksevaa vetta, mutta taydelliset puitteet sielun leppuutteluun.

Rantahokkelimmme ja ensimmaiset toimet eli riippumatolle paikan loytaminen..

Terassilla kelpasi istuskella ja nautiskella gintoniceja lahipuusta poimituilla limeilla hoystettyna.

Ikioma ranta, kun ei ollut ketaan muita taallakaan. Itseasiassa saarella oli tasan viisi tonttia omistajineen.

Robinson Crusoe juomakelpoista nestetta havittelemassa.

Onnistuihan se! Maistuu paljon paremmalta kuin tankkeihin keratty sadevesi, joka toimi juomavetena.

Lisää kuvateksti

Guavaa aamiaiseksi lahipusikosta.

 

GT limeja poimimassa majatalon emannan Marian kanssa. Puolen tunnin saldona noin 7 kiloa. Toimii hyvin myos teena ja mehuna (ettei vaan joudu juomaan sita sadevetta raakana)

Tyypillinen emanta maailman lihavimmassa maassa.

Mikas se siella riippuu? It's a flying fox! Naiden lepakoiden siipivali oli helposti metrin. Auringon laskiessa nama sopolaiset aloittivat liitelynsa taivaalla.

Emanta sikoja syottamassa. Emannan kutsuhuudot olivat kohdallaan! Pienta kinaa syntyi kun naapuri metsasti paivat pitkat villina metsassa pyorivia sikoja. Oikeusjuttukin oli ilmeisesti meneillaan. Sianliha Tongalla on erittain rasvaista ja maistuu kookokselta. Ehkapa siksi, etta possujen ruokavalio koostuu, yllari yllari, kookoksesta!

Kohti lahiriuttoja

Aviomies (vai urpo?) snorklailu valmiudessa.

Ja eraana paivana paatimme olla aktiivisia ja lahtea seikkailemaan saaren toiseen paahan hiekka sarkalle ihastelemaan tahtitaivasta, jonka veroista kumpikaan meista ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut.

Hiekkasarkalta loytyi taydellinen paikka riippumatolle kahden katkenneen mangrove puun valista. Hiekkasarkalta oli mahdollista ihastella tahtitaivaan kupolia kokonaisuudessaan.

Aarteita rannalta. Ei helpottanut Karoliinan innostuneisuutta tulevasta yollisesta kavelysta kotiin (tunnin tarpominen pilkkopimeassa).

Henkea taynna tahtia odottelemassa.

Kohta on sen tahtitaivaan vuoro! Sori, tahtitaivaasta ei nyt ole kuvia kun keskityttiin olennaiseen.

Suihkun lahde :)

Voi sita haikeutta kun tama piti jattaa taakse.

Ja sitten taas lennetaan! Meita oli jopa kolme matkustajaa 8 paikkaisessa pienlentokoneessa. Jannitys laantui heti kun katsoi ulos. Voi noita maisemia! Niita ei hevilla unohda.

Hiekkasarkka kuvassa on itseasiassa se sama, missa katsottiin tahtia yksi yo.

Tongalaisten muotiasusteet

Kiitos teille kaikille, jotka teitte taman mahdolliseksi! Missio sielun leppuuttelu saavutettu! Ja sitten kohti Chilen viinitiloja.